Tänäkin kesänä olen saanut viettää melko paljon aikaa lempipuuhissani ruohon leikkuussa. Siinä ruohonleikkurin rattia veivatessa radiokuulokkeissa on ollut koko kesän päällä yksi ja tietty radiokanava. Isäntä on kanavan kuulokkeisiin asemoinut, enkä ole tullut
niitä kanavia sen koommin rukanneeksi.
Monesti olen ollut niittopuuhissani juuri silloin, kun radiossa on ohjelmistossa ollut meneillään jonkinlainen toivekonsertti. On ollut mukava kuunnella ihmisten tarinointia, terveisiä, onnitteluja ja joskus hilpeää perisuomalaista juhlatunnelmaakin. Soittajia ympäri Suomea, erilaisia murteita ja mielenlaatuja. Joku kertoo mukavista kesäisistä tapahtumista tai arkisista puuhasteluista. Jollakin on ollut kipuja ja kolotuksia. Joku kertoo olevansa yksinäinen ja soittavansa siksi radioon.
Toivekappaleet ovat pääasiassa olleet perinteistä kotimaista iskelmää. Ei mitään nykyrenkutusta. Soittajatkin ovat monesti vakiporukkaa, mutta aina linjoille päätyy myös uusia, ensikertalaisia. Kanavalle on syntynyt omanlainen yhteisönsä, josta uskaliaimmat rohkenevat soittamaan toiveensa suoraan lähetykseen. Olenko minäkin osa tuota yhteisöä? Näin siinä on saattanut käydä. Joku lähettää joka kerta minullekin terveisiä, koska terveiset saavat kaikki ohjelman kuuntelijat. Kiitos vaan sinä tuntematon.
Kuuntelen välillä naureskellen ihmisten hauskoille jutuille. Mietin, miksi soittaja on valinnut juuri jonkun tietyn kappaleen. Onko kyseessä vain toivojan mielestä hyvä kesäinen kappale, vai onko kappaleella joku syvempi merkitys soittajalle? Havahdun ajattelemaan, miten suuri merkitys oikeastaan tällä radiokanavalla, sen eri ohjelmilla ja ennen kaikkea juontajilla on lukuisten ihmisten elämässä.
Tuttu ääni, iloinen jutustelu ja musiikki antavat monille voimaa ja iloa -ehkä turvaakin, mitä ennen tätä kesää en ole sen syvällisemmin osannut ajatella. Se vanhempi rouva, joka kertoi olevansa yksinäinen, saa varmasti paljon iloa ja seuraa, jota muuten ei saisi. Välillä tuntuu, että soittajat ovat jopa kavereita keskenään, vaikka tuskin ovat toisiaan koskaan tavanneetkaan. Kaikkiaan melkoista ennaltaehkäisevää työtä, jossa radiojuontajalla on aivan keskeinen rooli. Kuuntelijana, juttukaverina ja toiveiden toteuttajana.
Kyllä tekisi jokaiselle hyvää, laittaa välillä sosiaalinen media tauolle ja istahtaa kuuntelemaan radiokanavien toivekonsertteja. Hyvää mieltä suorana lähetyksenä ja maailmakin tuntuu siinä hetkessä piirun verran paremmalta paikalta olla ja elää. Taustalla, kun soi vaikka perisuomalainen Souvarit ja nurmikkokin tulee huomaamatta leikatuksi.