Oppositiopuolueet ovat julkaisseet vaihtoehtobudjettinsa. Ne ovat oppositiopuolueiden tilaisuus kertoa, miten ne käyttäisivät valtion rahoja seuraavana vuonna. Tulevien eduskuntavaalien vuoksi tänä vuonna vaihtoehtobudjetit ovat erityisen merkityksellisiä. Ihmisten tulee kuulla, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Suurin mielenkiinto kohdistuu gallupeja johtavan kokoomuksen vaihtoehtoon, osaksi myös sen vuoksi, että perussuomalaisten vuosien varrella esittämät vaihtoehtobudjetit eivät ole olleet kovinkaan uskottavia.

Mitä kokoomus sitten lupaa tällä kertaa? Ainakin äärimmäisen kylmää kyytiä sille kansanosalle, jonka tilanne jo ennestään on kaikkein vaikein. Tilanteessa, jossa inflaatio laukkaa globaalisti, sota riehuu Euroopassa, ihmiset ovat huolissaan perustoimeentulostaan ja kotiensa lämmöstä – kokoomus kohdistaisi satojen miljoonien leikkaukset työttömyysturvaan, asumistukeen ja toimeentulotukeen. Pienituloisten ahdingon syveneminen ei tunnu haittaavan.

Samalla puolue toteuttaisi vastoin käytännössä kaikkien ekonomistien neuvoja miljardin veronkevennykset, jotka hyödyttäisivät eniten hyvätuloisia. Kokoomuksen veroale jättäisi esimerkiksi keskituloisen satakuntalaisen työntekijän tilipussiin vain muutamia kymppejä, kun taas johtajatasolla hyöty voisi olla useita satoja euroja kuukaudessa.

Vielä kesällä kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kertoi, ettei kokoomus aja leikkauksia sosiaaliturvaan nykyisessä maailmantilanteessa. Kysyä sopii, että mikä nyt on muuttunut? Ei ainakaan maailmantilanne. Tosin puolueen linja on huojunut koko ajan myös sen suhteen, tekisikö se lupaamiaan veronalennuksia velaksi.  

Kokoomuksen linjassa on epäselvyyttä, eikä puolue ole vieläkään paljastanut, mistä ja keneltä se aikoo leikata puuttuvat kolme miljardia neljän miljardin säästöohjelmastaan. Se on varmaa, että noin suurta tasapainotusta ei voida tehdä koskematta koulutukseen ja terveydenhuoltoon, vaikka puolue muuta väittäisikin. Ei koulutuksesta pitänyt leikata viime kaudellakaan, vaan kuinkas kävi.

Valtion talouden tasapainosta pitää kaikkien kantaa huolta. Työllisyysastetta tulee nostaa edelleen. Sitä ei kuitenkaan tule tehdä kurjistamalla, vaan työttömyyden juurisyihin puuttumalla. Kansalaisten pitää voida luottaa, että politiikkaa tehdään aina ajassa, kaikkien ihmisten arkea turvaten, oikeudenmukaisesti ja kestävästi. Tämä on olennaisinta.

Kuten muuten myös se, että ihmisen työstään ansaitsemalla palkalla pitäisi tulla toimeen ilman sosiaaliavustuksia.