Kalevi Sorsa -säätiön maanantaina julkaisema Eriarvoisuuden tila 2022 -raportti paljasti, että erityisen ongelmalliseksi Suomessa globalisaatiokehityksen aikana on muodostunut köyhyyden pitkittyminen.

– Siitä on haittaa varsinkin pitkäaikaistyöttömyyttä kohtaavien perheiden lapsille. Ilmiön torjumisessa tärkeää on tietenkin toimivat työvoimapalvelut ja riittävä sosiaaliturva, mutta peruskoulutuksen, sote-palveluiden ja yleisesti kaikkien saatavilla olevien palveluiden tulee olla kunnossa, kun taistellaan eriarvoisuuskehitystä vastaan, Heidi Viljanen huomauttaa.

Hän osallistuu tänään jälleen ”Kansanedustajat ja köyhyyttä kokeneet samassa pöydässä” -tilaisuuteen, jonka järjestävät yhdessä Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin, Kirkkohallitus, Kuka kuuntelee köyhää -verkosto, SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry ja Työttömien Keskusjärjestö ry.

– Asia on minulle erityisen tärkeä. Olin mukana samassa tilaisuudessa myös viime vuonna, ja pienryhmätyöskentelyssä on tullut esiin tapausesimerkkejä, jotka osoittavat nykyjärjestelmämme puutteet hurjalla tavalla. Apua hakevien ihmisten ongelmia ei tunnisteta tai heitä ylenkatsotaan, jolloin asioiden hoitaminen ja ongelmat pitkittyvät. Pahimmillaan niitä ongelmia ei sitten enää pystytäkään korjaamaan, vaan ne jäävät elinikäisiksi, Viljanen kuvailee.

Sorsa-säätiön raportissa VATT:n erikoistutkija Marja Riihelä ja taloustieteen emeritusprofessori Matti Tuomala tuovat esiin, että universaaleilla ohjelmilla voidaan välttää tulosidonnaisen sosiaaliturvan ongelmia, kuten sosiaalista häpeää ja etujen vähäistä käyttöä.

– Asenteiden työttömiä ja köyhiä kohtaan on myös muututtava, muuten ongelmat siirtyvät eteenpäin köyhyyttä kohdanneiden perheiden lapsille ja vaikuttavat koko yhteiskuntaamme ja myös demokraattiseen järjestelmään. Ulkomailla tästä haitallisesta kehityksestä löytyy esimerkkejä, jos vain avataan silmät, Viljanen sanoo.