Kirjoitukset

Puheeni Kankaanpään Lyseon itsenäisyysjuhlassa

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, uudet ylioppilaat, lukiolaiset, opettajat ja muu juhlaväki,

Sain erittäin mieluisan pyynnön, kun lyseon rehtori Jukka-Tapio Laine kutsui minut puhumaan tähän Lyseon 90-vuotisjuhlaan. Omassa henkilöhistoriassani tällä koululla on oma tärkeä paikkansa ja siksi koen suurta kiitollisuutta olla puhumassa täällä juuri tänään, juuri teille.

Suomen itsenäistymisestä tulee huomenna kuluneeksi 101 vuotta. 101 vuotta siitä, kun Svinhufvudin johtaman senaatin itsenäisyysjulistus hyväksyttiin eduskunnassa. Viime vuonna saimme juhlia näyttävästi satavuotiasta historiaamme itsenäisenä valtiona. Suomen 100-vuotissyntymäpäivät näyttäytyivät koko juhlavuoden ajan erilaisien tapahtumien, juhlallisuuksien ja hankkeiden merkeissä. Kaiken tuon huomion meidän itsenäinen Suomi todella ansaitsi.

Suomen itsenäistymisen jälkeen kansassamme heräsi uusi usko entistä parempaan tulevaisuuteen ja yritteliäisyys elämän eri aloilla lisääntyi. Vähitellen alkoi myös voimakas sivistystahto lisääntyä. Myös Pohjois-Satakuntaan haluttiin oma oppikoulu, jottei seutukuntamme nuorten tarvitsisi kulkea opintiellä pitkien matkojen päässä. Lasten kouluttautuminen muilla paikkakunnilla oli kallista ja hankalaa, eikä se ollut mahdollista, kuin harvoille.

Kankaanpäässä alettiin paikallisten isien ja äitien kesken keskustella oppikouluasiasta. Tahto koulutusolosuhteiden parantamiseksi oli niin suuri, että kouluhankkeen alullepanijat saivat ihmisiä tuekseen ja yhteisesti päätettiin Kankaanpäähän perustaa kolmiluokkainen keskikoulu, jonka nimeksi tuli Kankaanpään yhteislyseo. Lyseolle laadittiin ohjesääntö ja työsääntö sekä perustettiin kannatusyhdistys.

Kankaanpään Lyseon synty vuonna 1928 on osoitus rohkeudesta. Lyseo ei olisi syntynyt tuona vaikeana aikana ilman päättäväisiä, eteenpäin katsovia ihmisiä. Lyseon perustamiskokouksessa ei ollut suurta väkimäärää. Monet olivat skeptisiä Lyseon tarpeellisuudelle. Monien mielestä lapsille olisi vallan hyvin riittänyt kansa- ja rippikoulun tarjoamat opetukset. Myös paikkakunnalla toiminut Pohjois-Satakunnan Kansanopisto olisi monien mielestä riittänyt. Lyseo aloitti kuitenkin toimintansa 6.9.1928 ensimmäisessä toimipaikassaan Opistontien varressa, Tapalan tilan ”pirtissä”.

Olisivatko lyseon perustajat arvanneet, kuinka merkityksellinen opinahjo heidän rohkeutensa ansiosta paikkakunnallemme syntyi? Olisivatko arvanneet, minkälaisissa puitteissa lyseon 90-vuotisjuhlaa tultaisiin viettämään? Olisivatko ymmärtäneet, millaiseksi vuosikymmenten saatossa lukio-opetus muuttuisi? Eivät varmasti.

Itse astelin tähän kouluun vuonna 1996 juuri valmistuneisiin uusiin tiloihin. Vanhat lukiorakennukset olivat väistyneet uuden tieltä ja kylläpä tuntui hienolta aloittaa lukio-opinnot upouusissa puitteissa. Rehtorina toimi tuolloin Pekka Mäkinen ja luokanvalvojanani toimi Risto Salminen. Erityisesti mieleeni ovat jääneetkin Riston silloin tällöin pitämät tietovisat historian tuntien lopuksi. Kun vastasit kysymykseen oikein, sait luvan lähteä hieman aiemmin tunnilta. Muutaman kerran taisin itsekin onnistua. En tiedä kultaako aika muistot, kuten sanotaan, mutta kun oikein mietin omia lukioaikojani, ei mieleeni tule yhtään huonoa muistoa. Olin tietysti tunnollinen oppilas, ehkä liiankin. Jos nyt aloittaisin lukion, ottaisin sen huomattavasti rennommin, kuten monta muutakin asiaa.

Lukiovuosiin liittyy paljon muistoja. Erityisesti tietysti mieleen ovat jääneet lukiolaisille tärkeät tapahtumat kuten penkkarit, ylioppilaskirjoitukset ja vanhojen tanssit. Vanhojen tansseihin en tosin itse osallistunut ollenkaan. Olin lukioaikana niin uppiniskainen nuori nainen, etten alentunut pyytämään ketään poikaa tanssikaveriksi, kuten muut tytöt tekivät. Kun ei sitten kukaan poika pyytänyt minua tanssikaverikseen niin jäipä tanssit tanssimatta. Vieläkin on ajoittain samaa uppiniskaisuutta havaittavissa. Lukiovuodet ovat merkityksellistä aikaa. Lukiovuodet ovat niitä viimeisiä yhteisiä aikoja vanhojen koulukavereiden rinnalla. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen tiet erkanevat ja kukin lähtee omille teilleen.

Hyvät kuulijat,

Huomenna vietetään itsenäisyyspäivää. Sytytetään sinivalkoiset kynttilät ikkunoille ja nostetaan siniristilippu salkoon. Itsenäisyyspäivän aikaan kysytään usein, mitä itsenäisyys meille kullekin tarkoittaa. Mikä merkitys itsenäisyydellä on ja millaista on olla suomalainen? Forssalaisessa päiväkodissa haastateltiin viime vuonna esikoululaisia päiväkodin itsenäisyyspäivän juhlien lomassa. Lapsilta kysyttiin, miksi itsenäisyyspäivää vietetään. Lapset pitivät kysymystä vaikeana, mutta epäilivät itsenäisyyspäivän vieton liittyvän sotaan. Tarkkaan lapset eivät muistaneet, ketä vastaan Suomi soti. Oliko se Amerikka vai Ruotsi. Yksi lapsista muisteli, että Suomi olisi voittanut sodan, mutta menetti sodassa toisen jalan, kunnes päiväkotikaveri korjasi, että toisen kädenhän Suomi sodassa menetti. Tähän kuitenkin lapset yhdessä tuumasivat, että kyllä Suomi yhdelläkin kädellä pärjää. Ja kyllä vaan on pärjännytkin.

Kun lapsilta kysyttiin, mitä itsenäisyys tarkoittaa, oli vastaukset selkeitä. Itsenäisyys tarkoittaa rauhaa ja lasten mielestä rauhaa pidetään yllä niin, että ollaan nätisti. Yksi esikoululainen totesi, että itsenäisyys on sitä, että on oma lippu. Lapsilta kysyttiin myös mikä on parasta Suomessa ja suomalaisuudessa. Yksi vastasi, että Muumimaailma. Toinen Hoplop. Julius-niminen poika totesi, että me suomalaiset puhutaan eri tavalla kuin muut, mutta samoja asioita kuitenkin.

On hienoa, että jo esikouluikäiset lapset osaavat pohtia Suomen itsenäisyyttä. Osaavat liittää Suomen itsenäisyyteen sodan merkityksen, Suomen lipun ja löytää suomalaisuudesta ja Suomesta tunnusomaisia asioita. Eipä taida muumimaailmaa olla muualla maailmassa. Suomi taisteli sodissaan itsenäisyyden puolesta. Kaiken sen puolesta, mitä meillä tänään on. Voimmeko koskaan kylliksi kiittää sotiemme veteraaneja meidän puolesta tehdyistä uhrauksista. Pidetään yhdessä huolta siitä, että meidän lapset ja lastenlapset tulevat jatkossakin tuntemaan kansamme itsenäisyyden ajan historian. Sen, että Suomen itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, eikä ainoastaan meille annettu lahja. Itsenäisyys on pitkäaikaisen työn, uhrausten ja isiemme ponnistelujen tulos. Itsenäisyyden vuoksi olemme voineet rakentaa yhteiskuntamme haluamallamme tavalla. Itsenäistymiseen liittyvän vaikean alun jälkeen olemme pystyneet rakentamaan hyvinvoivan, turvallisen, arvostetun ja sivistyneen maan.

Hyvät lukiolaiset, uudet ylioppilaat,

Olitte melko pieniä taaperoita silloin, kun minä opiskelin tässä koulussa tai itse asiassa eihän teistä suurin osa ollut silloin vielä syntynytkään. Tuntuu erikoiselta, että omasta lukioajasta on niin pitkä aika, vaikka pidän itseäni edelleen nuorena. Teillä on edessänne isoja valintoja. Mihin ammattiin haluan kouluttautua? Mille paikkakunnalle haen opiskelemaan? Jokainen lähdette kulkemaan omaa, itsenäistä elämän taivaltanne, kukin omaan suuntaansa. Yhtä kaikki -ovet ovat avoinna. Uskokaa itseenne, siihen, että jokainen teistä löytää oman polkunsa. Minusta piti tulla ruotsin ja saksan kielen opettaja. Olin jo yliopiston pääsykoekirjatkin hankkinut. Vaan toisin kävi. Ei tullut opettajaa ei. Sosiaaliala ja yhteiskuntatieteet kiinnostivat enemmän ja A-kodin johtajana tällä hetkellä ollaan. Ruotsia, saati saksaa en ole juurikaan työssäni tarvinnut. Lukioaikana ajattelin, niin kuin moni teistä varmasti ajattelee nytkin. Kauas pois täältä ”tuppukylästä” on pakko päästä. Niin ajattelin minäkin. Mutta tänne palasin opiskeluvuosien jälkeen takaisin, enkä muuta osaisi edes ajatella. Tämä kotikaupunki on oikeasti ihan mukava paikka elää ja asua, toisin, kuin teidän iässänne ajattelin. Olisinko koskaan uskonut puhuvani Lyseon 90-vuotis juhlassa, syntymäkaupunkini kaupunginhallituksen puheenjohtajana. No enpä olisi. Yksi asia vielä. Muistan, että aina kouluaikoina koulun juhlissa toivoin, että juhlapuheen pitäjä puhuisi mahdollisimman lyhyen puheen. Uskon, etteivät opiskelijoiden ajatukset ole tästä paljon muuttuneet. Siispä päätän puheeni. Toivottaen teille uusille ylioppilaille ja lukiolaisille kaikkea hyvää elämänne polulla ja päätöksissänne. Ennen kaikkea haluan sanoa, Uskokaa itseenne!
Onnea uudet ylioppilaat, Onnea 90-vuotiaalle Kankaanpään yhteislyseolle ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Julkaistu: 05.12.2018