Kirjoitukset

Puheeni itsenäisyyspäivän juhlassa Niinisalon varuskunnassa

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvä juhlaväki,

Suomen itsenäistymisestä tulee huomenna kuluneeksi 101 vuotta. 101 vuotta siitä, kun Svinhufvudin johtaman senaatin itsenäisyysjulistus hyväksyttiin eduskunnassa. Viime vuonna saimme juhlia näyttävästi satavuotiasta historiaamme itsenäisenä valtiona. Suomen 100-vuotissyntymäpäivät näyttäytyivät koko juhlavuoden ajan erilaisien tapahtumien, juhlallisuuksien ja hankkeiden merkeissä. Kaiken tuon huomion meidän itsenäinen Suomi todella ansaitsi.

Jos viime vuonna juhlittiin Suomen 100 vuotiasta itsenäisyyttä, on tänä vuonna huomio kiinnittynyt itsenäisyyden ajan suurimpaan kriisiimme ja kansakuntamme koetinkiveen, vuoden 1918 sisällissotaan, josta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Sodan vaikutukset suomalaisuuteen ja yhteiskuntaamme olivat syvät ja pitkäkestoiset. Aihe on edelleen haastava.

Kansaamme repineen sodan jälkeen tapahtunut kansallinen eheytyminen ja sitoutuminen demokratiaan olivat ratkaisevan tärkeitä myöhemmälle kehitykselle. Jo kaksi vuosikymmentä myöhemmin olimme valmiita yhtenäisenä kansakuntana taistelemaan suurta, ulkopuolista vihollista vastaan. Kaikessa kauheudessaan sota yhteisessä rintamassa toimi kansamme yhdistäjänä ja niistä vuosista lähtien Suomen eheyttä on haluttu vaalia. Ja meidän jokaisen, sinun ja minun tehtävä on vaalia tätä eheyttä edelleen. Jo sodassa oli selvää, että ketään ei jätetä. Tuo lause on syytä muistaa edelleen. Ketään ei jätetä.

Olemme saaneet elää yli seitsemän vuosikymmentä vakaata ja turvallista rauhan aikaa. Rauhan aikana meistä on kehittynyt yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Olemme tilastokeskuksen julkaisemien tutkimusten mukaan myös maailman vakain ja turvallisin maa. Välittämisen ja toisesta huolehtimisen kulttuuri on Suomessa edelleen voimakas. Tahto pitää kaikki mukana on hyvinvointivaltiomme syvin tavoite. Huolehdimme heikommistamme. Osaammeko itse arvostaa kaikkea sitä, mitä meillä tänä päivänä on? Osaammeko arvostaa tarpeeksi vaikkapa Suomessa itsestään selvänä pitämäämme kouluruokailua? Sodan jälkeistä keksintöämme, jota edelleen muualla maailmassa ihmetellään ja ihastellaan. Kouluruokailua ei olisi keksitty, ellei sotien jälkeen lapsemme olisi olleet aliravittuja. Heistä haluttiin yhteiskunnan toimesta huolehtia. Myös Unicef tuli sotien jälkeen apuumme lahjoittamalla 50 000 suomalaiselle lapselle kengät, jotta he pääsisivät kulkemaan kouluun. Olisiko meidän syytä muistaa tämä myös tänä päivänä, kun näemme kansakuntia ja ihmisiä, jotka ovat sotien ja köyhyyden vuoksi hädässä?

Luin hiljattain artikkelin, jossa syöpäsairaan lapsen vanhemmat kertoivat kokemuksestaan lapsensa sairaalavuoteen ääreltä. Tämän lapsen huonekaverina oli toinen syöpää sairastava lapsi. Hän ei ollut suomalainen, vaan hänen vanhempansa olivat tuoneet hänet Suomeen saamaan maailman parasta hoitoa. Siinä maassa, josta lapsi vanhempineen oli Suomeen tullut, ei toivo lapsen selviytymisestä ollut lupaava. Vanhemmat olivat saaneet selville, että on olemassa paikka, maa nimeltään Suomi. Maa, jossa on pitkälle kehittynyt lääketiede, ja jossa heidän lastaan voitaisiin auttaa. Vanhemmat matkustivat Suomeen ja maksoivat lapsensa hoidosta monta sataa tuhatta euroa, keräten rahoitusta lapsensa hoitoihin eri tahoilta. Sillä hetkellä suomalaisen lapsen vanhemmat olivat ymmärtäneet, mikä merkitys meidän hyvinvointiyhteiskunnallamme on. Sillä, että olemme jo kauan aikaa sitten päättäneet pitää huolta kaikista. Ketään ei jätetä.

Hyvät kuulijat,

Olemme tänään juhlistamassa Suomen itsenäisyyttä täällä Niinisalon varuskunnassa. Uskon, että meille kaikille kankaanpääläisille, ja miksei kaikille muillekin pohjoissatakuntalaisille, Niinisalon varuskunta on tärkeä ja merkityksellinen paikka. Elämää ilman varuskuntaa olisi hyvin vaikeaa kuvitella. Varuskunnan läheisyys on ainakin itselleni merkinnyt lapsuudesta lähtien turvallisuuden tunnetta. Tykkien jylinä ei ole koskaan tuntunut pelottavalta, vaan nimenomaan – turvalliselta. Iltalomaa viettävien varusmiesten näkyminen katukuvassa, pitkät armeijan ajoneuvojen letkat ja munkkikahvit sotilaskodissa, ovat meille kaikille tuttuja asioita. Ehkä jopa tietynlaisia etuoikeuksia. Lähimpään kosketukseen itse pääsin tähän varuskuntaan käydessäni nuorena tyttönä ratsastamassa aivan tässä juhlapaikan läheisyydessä toimineilla varuskunnan hevostalleilla, kuten lukuisat muut seutukunnan lapset niihin aikoihin. Hevostallit olivat osa tätä varuskuntaa aina 90-luvun alkupuolelle asti, jolloin puolustusvoimat luopuivat hevosistaan.

Koska olemme tänään kokoontuneet juhlistamaan Suomen itsenäisyyttä, en voi tässä yhteydessä olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni ja nostamatta esiin sotahevosten merkitystä taisteluissa Suomen itsenäisyyden puolesta, suomalaisen sotilaan rinnalla. Sotien aikaan, erityisesti talvisodassa, hevonen oli korvaamaton apu vaikeissa korpimaastoissa. Sotahevosen korvaamattoman avun muisti erityisen kiitollisena sellainen veteraani, joka haavoituttuaan sai hevoskyydin sidontapaikalle. Päivän kohokohta sota-aikana oli tarinoiden mukaan muona -ja postihevosen saapuminen. Suomenhevosia menehtyi tai katosi sodissa yli 20 000. Hevonen oli tärkeä sotatoveri, josta pidettiin huolta jopa oma henki uhmaten – koska ketään ei jätetä.

Opetusneuvos, tietokirjailija Ilmari Ojalan sanoin: Suomen vapauden ja tulevaisuuden pelastivat suomalainen mies, nainen ja suomenhevonen. Tämän illan yksi kohokohta on varmasti jo perinteeksi muodostunut tykkivaljakon asemaanajonäytös. Näytökseen osallistuu hevosia, joiden nimessä ovat vielä tunnukset S.A. (Suomen Armeijan). Saamme kokea hevosvetoisen kenttätykistön perinteitä ja kokea häivähdyksen historiaa. Olkoon se hetki eräänlainen kiitos myös sotahevoselle.

Hyvä juhlaväki

Huomenna vietetään itsenäisyyspäivää. Sytytetään sinivalkoiset kynttilät ikkunoille ja nostetaan siniristilippu salkoon. Itsenäisyyspäivän aikaan kysytään usein, mitä itsenäisyys meille kullekin tarkoittaa. Mikä merkitys itsenäisyydellä on ja millaista on olla suomalainen? Forssalaisessa päiväkodissa haastateltiin viime vuonna esikoululaisia päiväkodin itsenäisyyspäivän juhlien lomassa. Lapsilta kysyttiin, miksi itsenäisyyspäivää vietetään. Lapset pitivät kysymystä vaikeana, mutta epäilivät itsenäisyyspäivän vieton liittyvän sotaan. Tarkkaan lapset eivät muistaneet, ketä vastaan Suomi soti. Oliko se Amerikka vai Ruotsi. Yksi lapsista muisteli, että Suomi olisi voittanut sodan, mutta menetti sodassa toisen jalan, kunnes päiväkotikaveri korjasi, että toisen kädenhän Suomi sodassa menetti. Tähän kuitenkin lapset yhdessä tuumasivat, että kyllä Suomi yhdelläkin kädellä pärjää. Ja kyllä vaan on pärjännytkin.

Kun lapsilta kysyttiin, mitä itsenäisyys tarkoittaa, oli vastaukset selkeitä. Itsenäisyys tarkoittaa rauhaa ja lasten mielestä rauhaa pidetään yllä niin, että ollaan nätisti. Yksi esikoululainen totesi, että itsenäisyys on sitä, että on oma lippu. Lapsilta kysyttiin myös mikä on parasta Suomessa ja suomalaisuudessa. Yksi vastasi, että Muumimaailma. Toinen Hoplop. Julius-niminen poika totesi, että me suomalaiset puhutaan eri tavalla kuin muut, mutta samoja asioita kuitenkin.

On hienoa, että jo esikouluikäiset lapset osaavat pohtia Suomen itsenäisyyttä. Osaavat liittää Suomen itsenäisyyteen sodan merkityksen, Suomen lipun ja löytää suomalaisuudesta ja Suomesta tunnusomaisia asioita. Eipä taida muumimaailmaa olla muualla maailmassa.

Suomi taisteli sodissaan itsenäisyyden puolesta. Kaiken sen puolesta, mitä meillä tänään on. Voimmeko koskaan kylliksi kiittää sotiemme veteraaneja meidän puolesta tehdyistä uhrauksista. Pidetään yhdessä huolta siitä, että meidän lapset ja lastenlapset tulevat jatkossakin tuntemaan kansamme itsenäisyyden ajan historian. Sen, että Suomen itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, eikä ainoastaan meille annettu lahja. Itsenäisyys on pitkäaikaisen työn, uhrausten ja isiemme ponnistelujen tulos. Itsenäisyyden vuoksi olemme voineet rakentaa yhteiskuntamme haluamallamme tavalla. Itsenäistymiseen liittyvän vaikean alun jälkeen olemme pystyneet rakentamaan hyvinvoivan, turvallisen, arvostetun ja sivistyneen maan.

Hyvät kuulijat,

Monet nykymaailmassa tapahtuvat asiat ovat saaneet miettimään, onko sodan hirveydet unohtuneet? Onko meillä asiat nykyään liian hyvin? Viime aikoina vastakkainasettelu on lisääntynyt ja eriarvoisuus nostaa päätään. Ääriajattelulle ja yleistyneelle tyytymättömyydelle on ollut entistä enemmän tilaa. Myös maailmalta kantautuvat uutiset suurvaltojen johtajien uhitteluista ja levottomuuksista saavat miettimään, mihin suuntaan maailma on menossa. Tosiasia on, että perinteinen sotilaallinen uhka ei ole väistynyt Euroopan rajoilta, vaikka välillä rauhan aikana tähän olemme jo tuudittautuneet. Suomi on Euroopan mittakaavassa harvoja maita, joka on koko rauhan ajan ylläpitänyt omaa sotilaallista varautumistaan, jossa puolustusvoimilla on keskeisin rooli. Tämä rooli on viime vuosina korostunut enemmän, kuin pitkään aikaan.

Millainen Suomi meillä on tulevaisuudessa?

Tähän kysymykseen parhaita vastaajia lienevät nuoret ja heidän näkemyksiään kysyttiin viime vuonna Suomen 100-vuotis juhlavuonna.
Kankaanpään lyseon kolme opiskelijaa tekivät Suomen tulevaisuudesta videon nimeltään Onnellinen ja itsenäinen Suomi. Video oli visio siitä, millaisena nuoret näkevät Suomen tulevaisuuden ja seuraavat sata vuotta.

Kankaanpääläisten nuorten ajatukset tulevaisuudesta ovat upeaa kuultavaa. Nuorten toiveena on, että tulevaisuuden Suomi olisi turvallinen ja sopuisa maa, joka tekee jatkossakin hyvää yhteistyötä muiden maiden kanssa. Nuoret toivovat myös, että työllisyys- ja koulutusasiat olisivat Suomessa kunnossa myös tulevaisuudessa. Suomalaisuuteen liittyvien perinteiden ja kulttuurin kunnioittaminen on nuorille tärkeää. Perinteet halutaan säilyttää osana tulevaisuutta. Nuorten mielestä kaikille tulisi taata samanarvoiset oikeudet ja tasa-arvoisuus, ja jokaisen pitäisi saada olla juuri sellainen kuin on. Teknologia kehittyy kehittymistään, mutta nuoret eivät näe teknologiaa ja robotteja ratkaisuna kaikkeen. Inhimillisyys ja empatiakyky ovat nuorten mielestä asioita, joita robotit eivät voi korvata. Nuoret peräänkuuluttavat myös lähimmäisistä huolehtimisen merkitystä.
Mutta ennen kaikkea meidän nuoret haluavat, että tämä maa on tulevaisuudessakin onnellinen ja itsenäinen Suomi!

Tähän nuorten toiveeseen voimme varmasti kaikki yhtyä. Pidetään huolta siitä, että Suomi on jatkossakin onnellinen ja itsenäinen maa. Tänään voimme olla ylpeitä suomalaisuudestamme. Muistetaan kansakuntamme historia ja opetetaan sitä jälkipolville. Ollaan tyytyväisiä siihen, kuinka hieno maa Suomi on ja rakennetaan yhdessä Suomelle onnellinen tulevaisuus.

Hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää kaikille!

Julkaistu: 05.12.2018